Einari Vidgrén Säätiön Elämäntyöpalkinto Puunkorjuu Torvinen Oy Puunkorjuuta vaaramaisemissa

Kainuulaiset sinertävät vaaramaisemat ovat komeita, mutta puolankalaiset Torvisen veljekset Marko ja Vesa tietävät, että talvisissa koneensiirroissa maisema näyttäytyy hieman toisenlaisena.

– Kommeen näkönenhän se rinne on, mutta ei se siellä Scanian kopissa hyvältä tunnu, Marko Torvinen naureksii.

Samantyyppistä hyväntuulista sanailua veljekset tuntuvat harrastavan kaiken aikaa, onhan yhteistä yrittäjätaivalta kuljettu jo yli kaksikymmentä vuotta, vuodesta 2004 lähtien. Huumorilla kevennetään vähän tympeämpiäkin asioita.

-Saattaa se joskus itseäkin talvikelissä pelottaa. Ja kyllä minä kerran ajoin Sisun tien laitaan. Hiljaisella vauhdilla meni, mutta tulihan siinä jonkinlainen vahinko, 30 000 euroa, Marko sanoo.

Silloin ei ehkä välttämättä naurattanut, mutta nyt voi asialle jo vähän hymähdelläkin. Vaaramaisemassa on omat vaaransa.

-Joskus on jouduttu pudottamaan kone kyydistä alas ja ajamaan auto joko rinteen päälle tai alle tyhjänä, Marko jatkaa.

Yrityksen toiminta-alueelta löytyy niitäkin reittejä ja rinteitä, joita ei talvikeleissä lähdetä edes yrittämään. Kun tien jyrkkyys on 13 %, kesällä on ylös kipuamista eikä talvikeleissä lähdetä edes yrittämään. Talvella etsitään koneenkuljetukselle kiertoreittejä.

Polttoaineenkulutus on Kainuun maisemissa suurempaa kuin tasamailla. Torviset urakoivat Metsähallitukselle ja sopimuksen mukaan maisemakorotustakin maksetaan, jos maasto on kovin jyrkkää, vaikkei se Marko Torvisen mukaan täysin haittoja korvaakaan. Luonto ja maantiede tarjoavat koneyritykselle jyrkkien rinteiden lisäksi Kainuussa muutakin vastusta: talvisin lunta on harvemmin alle metrin verran.

-Kyllä tälle meidän hommallemme maisemat tekevät omat haasteensa, Marko toteaa.

Markon ensimmäinen kuorma otti aikaa

Veljekset Marko ja Vesa Torvinen aloittivat yhteisen yrityksen Puunkorjuu Torvinen Oy:n vuonna 2004, mutta yrityksen juuret ovat itse asiassa 1960-luvulla. Tuolloin heidän isänsä aloitti veljensä kanssa metsäkoneurakoinnin. Isän kuoltua Markon ja Vesan setä jatkoi urakointia vuoteen 1988 asti. Yritys oli ulkopuolisten omistuksessa, kunnes Vesa osti siitä puolikkaan vuonna 2002.

Ennen metsäkoneyrittäjäksi ryhtymistä Vesa oli ajanut taksia, hoitanut poroja ja puolivuotisen motokurssin jälkeen ollut motokuljettajana toisen palveluksessa.

Marko kävi kauppakoulun ja aloitti vuonna 1992 Neste-kauppiaana vaimonsa Virpin kanssa ensi Kajaanissa ja sitten Varkaudessa ja lopulta takaisin Kajaanissa. Huoltamoyrittäjänä kului 12 vuotta ja kun Neste ilmoitti 2003 toukokuussa, että kauppiasvetoisuus loppuu, oli uuden pohdinnan paikka. Jo paria kuukautta aikaisemmin Vesa oli kysynyt Markolta, ostaisiko tämä yrityksen toisen puolikkaan, kun yhtiökumppani Heikki Tauriainen oli siitä luopumassa.

-Kauppaa hierottiin Heikin kanssa loppuvuoteen 2003 asti. Sitten kävin vähän harjoittelemassa sitä hommaa, Marko kertoo taas naurun säestämänä.

-Harvennukselta kävin kuormaa hakemassa. Mulla meni siihen neljä tuntia aikaa ja piti välillä syödäkin. Siinä minä ajattelin, että on tämä isotöistä hommaa. Silloin ei vielä tuntunut, että tämä hirmuisesti polttelisi tämä homma, Marko nauraa muistelulle.

-Kyllä minä kävin usseempana iltana ja viikonloppuna ajamassa. Kun sitten 2004 rupesin siihen hommaan, kyllähän se meni se kevätkausi ihan opetellessa, Marko kertoo.

Huumorilla Marko muistelee myös ensimmäistä harvennushakkuutaan motolla.

-Olin muutaman kerran avohakkuulla ajanut motolla ja sitten menin harvennukselle ajamaan. Olihan  se jälki aika hurjaa, ihan ristiin rastiin olin puinut niitä puita.

-Kun Pudasjärvellä alkoi uusi sopimus vuonna 2006, hankittiin toinen ketju, ja siellä sitten opettelin paremmin hakkuuhommaa. Ehkä enempi vuodesta 2007 lähtien, Marko muistelee.

Yksi kannustin tuolloin oli kuskipula. Marko laskee olleensa 22 vuoden aikana enemmän ajokoneen puikoissa, mutta nyt taas viimeksi kuluneen kahden vuoden aikana enemmän hakkuukoneella ja samasta syystä.

-Vähän kuskitilanteen mukaan ajan välillä ajokonetta ja välillä motoa. Pyrkimys on ollut, että minä olen vähän varamies, kun tullee sairaustapauksia ynnä muita, ettei tarvitse konetta tien varressa seisottaa.

Tällä hetkellä yrityksessä on neljä koneketjua ja yhteensä 11 työntekijää sekä yksi aliurakoitsija. Yrityksessä ovat mukana myös Vesan poika Juha-Matti ja Markon poika Eetu.

Torviset ovat urakoineet Metsähallitukselle yrityksen koko toiminnan ajan lukuun ottamatta reilua vuotta keväästä 2020 heinäkuuhun 2021. Tuolloin puita korjattiin Pölkky Oy:lle sekä Moto-Team Tauriaiselle.

Perheyrityksen päätöksenteko

Työnjako on selvä: Vesa on toimitusjohtaja ja Marko hallituksen puheenjohtaja, eikä päätöksistä ole tarvinnut ottaa veljellisiä painiotteluita.

-Asiat on alussa sovittu, ja kun on tietty tapa opittu silloin alkuun, sen mukaan on menty, Marko kuvaa.

Vesa hoitaa huoltopuolen ja varaosatilaukset ja myös Vesan poika Juha-Matti hoitaa huoltohommia ja hitsauskeikkojakin.

-Mahdollisimman paljon on pyritty itse tekemään. Isommissa remonteissa tietysti joutuu koneet viemään Ouluun tai Iisalmeen, Vesa sanoo.