Einari Vidgrén Säätiön Einari Palkinto Metsäkoneurakointi P. Mikkonen Oy - Pienikin voi vaikuttaa alan kehitykseen

Pekka Mikkonen pitää saamaansa Einarin palkintoa hyvänä osoituksena siitä, että pienemmilläkin yrityksillä on metsäkonealalla merkitystä. Ei tarvitse olla pääurakoitsija ja korjata puuta satojatuhansia motteja vuodessa eikä tarvita hurjia kasvusuunnitelmia. Oma lokonen riittää, ja siitäkin käsin voi vaikuttaa alan kehitykseen.

Metsäkoneurakointi P. Mikkonen Oy on urakoinut Stora Ensolle 1986 lähtien, vaikkakin viimeksi kuluneet 15 vuotta sopimussuhde on virallisesti SE:n tähtiyrittäjänä toimivaan Kohmansalon Metsäkuljetus Oy:hyn. Silti Pekka Mikkonen puhuu paljon yhtiöstä ja tehtaasta ja tarkoittaa Stora Ensoa, sillä sinnehän kaikki korjattu puu yhä edelleen virtaa.

- Kyllä minuakin 15 vuotta sitten huoletti, kun suora sopimussuhde Stora Ensoon loppui, Pekka Mikkonen sanoo.

-Moni pitää aliyrittäjyyttä tai kumppanuutta kirosanana, mutta meillä tämä on toiminut. Siitä täysi tunnustus pääyrittäjälle ja yhtiölle, että meillä on homma pelannut hyvin ja sitä on pystytty kehittämään ja kehittämistä riittää. Aliyrittäjänä voi keskittyä olennaiseen työhön, eikä tarvitse palkata ylimääräistä työnjohtoa.

-Voihan siihen yhteistyöhön itsekin vaikuttaa. Yleensä aina näytetään sormella, niin joskus kannattaa peilikin katsoa. Ja asiasta pitää pystyä sanomaan ja asiat pitää pystyä asiallisesti käsittelemään. Se on se juttu. 

- Meillä tämä toimii, vaikka kaikilla se ei välttämättä ole toiminut.

Metsäkoneurakointi P. Mikkosen työmaat ovat Heinäveden ympäristössä, toimipaikan lähiseudulla noin 25 kilometrin säteellä. Harvalla puunkorjuuyrityksellä on näin ylellinen tilanne, että saa toimia näin pienellä säteellä. Sen sijaan moni yritys joutuu kuljettamaan koneita pitkiäkin siirtomatkoja leimikoiden välillä ja samalla kuljettajilla kertyy kilometrejä mittariin, kun he kulkevat kotoa työmaille.

Yritys korjaa puuta yhdellä koneketjulla. Määrä vaihtelee vuosien mukaan. Pekan lisäksi kuljettajana on poika Lauri Mikkonen ja muutama ulkopuolinen kuljettaja.

-Pojan kanssa ajetaan motoa tilanteen mukaan, kun tiukka aika tulee, se pyörii yötä päivää. Kuutena ja puolena päivänä viikossa, lauantain ja pyhän välisen yön se seisoo. Näiden pienten yritysten, missä ollaan omalla porukalla, kannattavuuden ydin on se, että pystyt joustamaan. Lauri on ottanut vastuuta huollosta.

Luottamus ja perheen tuki perustana

Pekka Mikkonen aloitti metsäkoneurakoinnin suoraan peruskoulusta päästyään vuonna 1983.

-Kaksi vuotta ajoin isän traktorilla ja 1985 ostin oman ensimmäisen koneen. Ensimmäisen talven ajoin 502 Valmetilla ja reellä, ja 1800 Patu oli siinä nosturina. Itse ostin takapotku Massikan, mutta isä antoi minun ajaa nelivetoisella 604 Valmetilla.

-Ensimmäiset vuodet, kun ei ollut ajokorttia, vedin vaunua traktorilla ja vaunussa asuin viikot. Eikä ollut puhelimia, eikä tarvinnut soitella kotiin.

-On aika muuttunut, tuolla kauempana kun oltiin, saatettiin mennä maanantaiaamuna linja-autolla ja työnjohtaja vei palstalle. Sellaista se oli, työtä oli, ja oma paikkansa piti etsiä. Mutta täytyy hattua nostaa jälkikäteen työnjohtajille, kun minäkin olin silloin vasta 15-vuotias, että oli kova luotto, että sain tehdä töitä.

Työnjohtajien luottamuksen lisäksi tärkeää on ollut myös kotoa saatu tuki: isän, äidin ja Jaanan. Pekka ja Jaana alkoivat seurustella yhdeksännellä luokalla.

-Yhdessä on kuljettu siitä lähtien. Tyhjästä on lähdetty ja yhdessä kaikki rakennettu. Ei tästä muuten olisi mitään tullutkaan, ellei tuollaista elämänkumppania olisi sattunut. Minähän olen töissä koko ajan, ja Jaana hoitaa kaiken kodissa ja pihassa.

Jaana pitää myös Sarvikummun kyläkauppaa. Ensi vuonna tulee 40 vuotta siitä, kun he ostivat kyläkaupan kiinteistön paikalliselta osuuskaupalta. Koti on rakennettu vanhan kyläkaupan ympärille ja vuonna 1995 pihapiiriin rakennettiin myös konehalli.

Pitää pystyä sanomaan, että minä tämän tein

Metsäkoneurakointi P. Mikkonen on toiminut 80-luvulta lähtien Heinäveden alueella, joten Mikkosen paikallistuntemus on vankkaa. Alueen metsänomistajat ovat tulleet tutuiksi, osalla on jo kolmas polvi metsää hallinnoimassa. Luottamus on maanomistajienkin kanssa keskiössä.

-Maanomistaja saattaa kysyä harvennuksesta, että tekisitkö saman omaan metsään. Siinäkin suhteessa merkitsee luottamus ja työn jälki. Korjuujälki pitää aina olla kymppi, siinä ei ole varaa oikoa. Se on koko jutun juoni, tekipä mitä tahansa. Täytyy olla erittäin tarkkana ja toimia kaikkien sääntöjen mukaan, eikä luontoarvoista saa tinkiä.

-Aina pitää pystyä sanomaan, että minä tein tuon. Jos ei voi tehdä, lopetetaan. Pitää myös olla selkärankaa sanoa, jos on tehty virheitä eikä luikkia karkuun. Ja jos keli muuttuu, pitää savotta vaikka jättää kesken, ja mennä sitten uudelleen, kun on keli kohdallaan.

Hyvin tehty työ palkitsee tekijänsä ja erityisesti, jos myös metsänomistaja toteaa työn jäljen hyväksi.  

-Kyllä se on mukavaa, kun on sopivaa harvennusta tehnyt, ja itse näet sen työn jäljen. Sitten kun menet 5–10 vuoden päästä ja katsot, mitä sille metsälle on tapahtunut. Pystyy sanomaan, että minä tämän tein.

Positiivisen palautteen voima

-Se on parasta myös näille nuorille kuljettajille, kun joku vanhempi tullee kehumaan työn jälkeä. Se on uskomatonta, miten niiden nuorten miesten selkäranka nousee siitä. Sen näkköö ihan, miten se vaikuttaa.

- Siinä meillä on virhe tänä päivänä, että ylleensä ei anneta kuin negatiivista palautetta, että on tullut reklamaatiota ja raakkia. Nuorille pitäisi antaa positiivista palautetta, se on jokaisen itsetunnolle ja korvien välille hyväksi ja se on jaksamisen ja kehittymisen kannalta tärkeää. Jos koko ajan tullee rapaa niskaan, sen jokkainen tietää ihan arkielämässä, miten se vaikuttaa.

-Kun nuori kuljettaja jossain onnistuu ja sille sannoo, että nyt ajattelit oikein sen homman. Sillä saadaan myös uskallusta ja rohkeutta näihin hommiin.

Vahvasti mukana kehittämässä metsäkonealaa

Keskustelua ja toistensa näkökulmien kuuntelemista tarvitaan asioiden kehittämiseksi. Pekka Mikkonen kertoo esimerkkinä juuri järjestäneensä tapaamisen, jossa olivat paikalla sekä pääurakoitsijan, yhtiön ja konevalmistajan edustajat.

-Meillä oli tässä pöydän ympärillä yhtä aikaa toistakymmentä henkeä. Käytiin asiallista keskustelua kehittämisasioista puolin ja toisin, ja käytiin myös metsässä tutustumassa uuteen tekniikkaan. Monelle oli yllätys esimerkiksi se, miten tekniikka on kehittynyt.

-Kun käytiin avoin ja hyvähenkinen keskustelu, kysymysten esittämine puolin ja toisin on jatkossakin helpompaa.

-On hirmu tärkeää se henki, millä asioita käsitellään. Ainahan sitä on ollut, että jos joku mennee pieleen, sitten ollaan palaverissa ja naama punasena. Nyt oltiin kehittämässä eikä korjaamassa. Asioita pitää kehittää eteenpäin.

Pekalla on pitkä kokemus puunkorjuusta ja kun on myös halua kertoa näkemyksiä alan kehittämiseksi, häneltä myös mielellään kysytään mielipiteitä.  Hän on ollut mukana monessa projektissa.

-Kehitys on tärkeää ja on uskomatonta, miten metsäkoneiden tekniikka ja ergonomia ovat parantuneet. Työolosuhteet on muuttuneet niin paljon, että onhan ne hienoja työpaikkoja.

-Mutta metsäala on muuttunut niin paljon, että kyllä meillä haasteita riittää. Tätä ei voida vasemmalla kädellä tätä hommoo pyörittää, pittää tehdä oikeasti topakasti, jos meinaa pärjätä.