Koneurakointi Veljekset Manninen Ky: “Auttaa, kun ei tarvitse yksinään yrittää”

Koneurakointi Veljekset Manninen Ky:n Arvo ja Markku Manninen (toinen vasemmalta ja keskellä) ottivat vastaan Einarin Palkinnon Einari Vidgrén Säätiön palkitsemistilaisuudessa 7. kesäkuuta 2023. Tunnustuksen luovuttivat säätiön puheenjohtaja Juha Vidgren (vasemmalla) sekä Matti Karjula (oikealla) vieressään Risto Vidgren.

Kun Mannisen veljekset Arvo ja Markku puhuvat, käy helposti niin, että toinen heistä aloittaa lauseen ja toinen lopettaa sen. Ajatukset käyvät hyvin yhteen.

“Meillä on yhteinen linja eikä ole ollut suuria erimielisyyksiä”, Arvo Manninen kertoo.

Veljekset ovat tehneet töitä yhdessä aina. Virallisesti he ovat olleet yhtiökumppaneita vuodesta 1993 lähtien, jolloin Markku tuli yrityksen osakkaaksi. Tuolloin yrityksen nimeksi muutettiin Koneurakointi Veljekset Manninen Ky. Yrityksen historia on vielä pidempi, veljesten isä Hannes Manninen aloitti urakoinnin Metsähallitukselle maataloustraktorilla jo 1960-luvulla ja vuonna 1982 perustettiin Hannes Manninen Ky, siinä olivat osakkaina isä ja kaksi poikaa: Arvo sekä jo edesmennyt Kari.

Veljeksistä nuorimpana Markku aloitti metsäkoneuransa ”myöhään”, sillä ensimmäisen kerran hän ajoi metsäkonetta vasta noin kymmenen vanhana. Arvo sentään kertoo ajaneensa ensimmäisen kerran metsäkonetta jo viiden ikäisenä. Markun piti kuitenkin ensin tyytyä ajamaan pikkutraktorilla, kun vanhemmat veljet eivät pikkuveljeä päästäneet metsäkoneen puikkoihin.

Isä Hannes oli Kainuussa ensimmäisiä, jolla oli hydraulinen nosturi koneessa. Veljekset ovat saaneet verenperintönä kiinnostuksen koneisiin ja puunkorjuuseen.

“12-vuotiaana kesällä 1975 ajettiin ojalinjoja Jehulla. Asuttiin teltassa ja kone oli kuuma, siihen aikaan ei ollut ilmastointia”, Arvo muistelee.

Sekin muistuu veljeksillä mieleen, kun isä ja äiti reissuun lähtiessään ottivat koneesta akun ja avaimet pois, etteivät veljekset reissun aikana omin päin traktorilla ajelisi.

“Luulivat, ettei jakseta isoa akkua paikoilleen kantaa. Kannettiin kuitenkin ja laitettiin kone meisselillä käyntiin”, Arvo kertoo.

Pohjoisesta etelään ja takaisin

Sekä Arvo että Markku ovat aloittaneet täysipäiväisen työnteon omassa yrityksessä heti peruskoulun jälkeen. Veljekset hakivat ja saivat mustaa valkoisella vuosien puunkorjuukokemuksesta vuoden 2008 paikkeilla, kun molemmat suorittivat ammattitutkinnot.

“Saatiin koululta lippalakit ja todistukset”, Arvo naureksii.

Vuodesta 1995 lähtien veljekset ovat urakoineet UPM:lle. Kun UPM vuonna 2016 vähensi huomattavasti puunostoa Kainuussa muutamiksi vuosiksi, osa Mannisten koneista siirtyi urakoimaan UPM:lle Pohjanmaalle, ja Arvo, Markku ja pari kuljettajaa sekä osa yrityksen koneista siirtyivät etelään urakoimaan Stora Ensolle Forssan seudulle.

“Etelässä oli maanomistajilla ennakkoluuloja pohjoisen miehiä kohtaan. Kävivät katsomassa, millaista jälki on, kun pohjoisesta tulee tekijät”, Markku kertoo.

Manniset kertovat, että nämä ”hakkuujälkitarkastukset” poikivat Stora Ensolle siinä samassa lisää puukauppoja.

“Oltiin yhdenkin tien varressa kuukausisotalla, kun naapurit olivat käyneet katsomassa hakkuita, ja tekivät pikakauppoja Stora Enson kanssa omista puistaan.”

Etelän pesti päättyi aikanaan ja nyt Manniset urakoivat taas pohjoisemmassa Puolangalta käsin. Urakointialue ulottuu jopa kolmen maakunnan Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueille: Ranualta Paltamoon ja Vaalasta Taivalkoskelle.

Veljekset Manninen Ky on yksi neljästä osakkaasta Forest Logistics Oy:ssä. Yhteistyrityksen perustaminen oli heille ja muille osakkaille luontainen ratkaisu 14 vuotta sitten, kun UPM siirtyi urakoinnissa alueurakointimalliin.

“Asiat ei murehtimisella kummene”

 Arvo ja Markku Manninen selvästi pitävät koneurakoinnista, vaikka haasteita yrittäjillä aina riittää. Puunkorjuun kustannukset olivat nousussa jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, ja sodan alettua kehitys on vain kiihtynyt.

“Yrittäminen on mennyt haastavammaksi koko ajan, vaikka koneissa tuotos ja käyttövarmuus on vuosikymmenien aikana parantunut”, Markku sanoo.

“Ei vuoden 1988 motolla enää pärjäisi”, jatkaa Arvo.

Urakanantaja elää tiukkaa kvartaalitaloutta, mutta yrittäjä kohtaa arjen haasteet metsässä joka päivä.

“Koneiden tuotokset ja huipputulokset lasketaan hyvissä olosuhteissa, mutta tilanne on toinen, kun lähdetään raivaamattomaan risukkoon hankeen korjaamaan puita”, Arvo sanoo.

Arvo kertoo, että nuorempana yrityksen asiat ja remonttihommat tahtoivat stressata enemmän, mutta ei enää niinkään.

“Asiat ei kummene sillä murehtimisella. Kun on kauan ollut alalla, tietää, että on ylämäkiä ja alamäkiä ja se on vaan maallista. Sitä on tärkeämpiäkin asioita kuin koneet.”

Mannisten suuri etu yrittämisessä on, ettei yrityksen murheiden kanssa ole yksin, kun ne voi jakaa veljen ja perheen kanssa.

“Paremmin jaksaa, kun on kelle huolensa purkaa ja vastuuta jakaa. Auttaa, kun ei tarvitse yksin yrittää.”

Arvon vaimo Anu on myös mukana yrityksen päivittäisessä toiminnassa. Aikoinaan veljesten äiti hoiti yrityksen toimistoasiat, nyt ne ovat periytyneet Anulle.

“Yritän hoitaa toimistoasiat niin, ettei miesten tarvitse metsässä niitä murehtia”, Anu kertoo.

Koneurakointi Veljekset Manninen Ky:n Arvo ja Markku Manniselle myönnettiin Einarin Palkinto säätiön juhlassa 7. kesäkuuta 2023. Lue lisää: Einari Vidgrén Säätiö palkitsi metsäalan osaajia 18. kerran

Previous
Previous

Jyrki Kangas: “Huolestuttavaa, kun perusymmärrys metsien kasvun dynamiikasta on hukassa”

Next
Next

Timo Tolppa: “Kehitysprojekteilla ratkaisuja koko alan hyväksi”